Kenttäpiispa Hannu Niskasen siunauspuhe sankarivainajien hautajaisissa Lappeenrannassa 16.5.2010
”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä” (Job 19:25).
Näin totesi paljon kärsinyt Raamatun mies, Job. Hänen vakaumuksensa mukaan sama Jumala, jonka ankara käsi oli kurittanut häntä elämässä, seisoisi viimeisenä hänen hautakummullaan ja sanoisi viimeisen sanan. Kuolema ei silloin merkitsisi kaiken loppua, elämän raukeamista tyhjyyteen. Job jatkoi: ”Sitten kun minun nahkani on riekaleina ja lihani riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan”.
Minä saan nähdä Jumalan. Tässä luottamuksessa siunaamme tänään nämä 40 sankarivainajaa isänmaamme multiin. He antoivat kerran elämänsä maamme ja sen vapauden puolesta. Heidän osansa oli myös jäädä vuosikymmeniksi taistelukentille. Tuo kaikki on aiheuttanut paljon surua, kaipausta ja eron ikävää. Tänään voimme kuitenkin täyttää heidän kohdaltaan kerran annetun lupauksen, että heistä pidettäisiin huolta kuolemankin kohdatessa. Tahdomme tällä palveluksella myös osoittaa heille kiitollisuuttamme ja kunnioitustamme.
Tuntemattomaksi jääneiden sankarivainajien joukossa siunaamme tänään sotamies Simo Johannes Hanskin. Hän oli syntynyt Jaakkimassa vuonna 1908 ja kaatui Summassa 13. päivänä helmikuuta 1940, 31 vuoden ikäisenä. Hän menetti sodan seurauksena kotinsa ja kotiseutunsa, koko elämänsä ja jäi kadoksiin. Raamatun opetuksen mukaan hän on kuitenkin koko ajan ollut Jumalan muistissa. Simo Hanskin, kuten myös näiden muiden sankarivainajien multien päällä on seissyt hän, joka on elämän ja kuoleman valtias - Lunastaja, joka sanoo viimeisen sanan.
Tänä vuonna on maassamme muistettu monin tavoin talvisotamme tapahtumia. Tasan 70 vuotta sitten tällä paikalla siunattiin haudan lepoon suuri määrä tuon sodan sankarivainajia. Myös silloin puhuttiin lunastajasta, joka sanoo viimeisen sanan, Vapahtajasta, joka on voittanut kuoleman vallan ja avannut meille taivaan. Siunauspuheessaan sotarovasti, sittemmin kenttäpiispa Johannes Björklund totesi myös näin: ”Kun tulemme sankarihautojen äärelle, tunnemme näillä pyhillä paikoilla pyhää vakavuutta ja kansamme jäsenten yhteenkuuluvuutta ja saamme uutta innostusta uhrautuvaan rakkaudenpalveluun lähimmäisen ja koko kansan hyväksi”.
Nytkin kansamme menneisyys tekee meidät vakaviksi ja myös liittää meidät toinen toisiimme. Sankarivainajiemme ja koko veteraanisukupolvemme elämäntyö kutsuu meitä vuorollamme palvelemaan toisiamme ja tekemään työtä maamme hyväksi.
Suurimman voimanlähteen tähän työhön mekin kuitenkin löydämme Jumalan lupauksista. ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä”. Meidän lunastajamme, Herran Jeesuksen Kristuksen viimeinen sana on armon sana. Edes kuolema ei voi erottaa meitä hänen rakkaudestaan. Hänelle kaikki elävät, siis nekin, jotka meiltä on otettu pois.
Tässä toivossa saamme itse kukin
matkaamme jatkaa ja tässä
toivossa, Lunastajaamme, ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen
turvaten
siunaamme nämä sankarivainajat.
