Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja, hallitusneuvos Pekka Pitkänen Venäjältä etsinnöissä löydettyjen suomalaisten sotilaitten sankarihautajaisten muistotilaisuudessa Lappeenrannassa 18.5.2008.
Kunnioitettu Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt, Kunnioitetut sotiemme Veteraanit, Arvoisat Kutsuvieraat, Hyvät Naiset ja Herrat
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa pyydän esittää kunnioittavat kiitokset kaikille niille, jotka ovat eri tavoin myötävaikuttaneet ja osallistuneet tämänpäiväisten sankarihautajaisten järjestelyihin. Hautajaistilaisuus on jälleen kerran osoitus siitä kiitollisuudesta, jota suomalaiset tuntevat aikanaan velvollisuutensa viimeiseen asti täyttäneitä sotilaita kohtaan.
Sankarihautajaiset ovat näkyvä ja keskeinen osa sitä työtä, jota sotavainajien muiston vaalimiseksi on pääosin vapaaehtoisvoimin tehty 1990-luvun alkuvuosista lähtien.
Hautajaisten käytännön järjestelyihin ovat yhdistyksemme lisäksi osallistuneet Lappeenrannan seurakuntayhtymä ja puolustusvoimat - erityisesti Maasotakoulu ja Kaartin Jääkärirykmentti. Lausun yhdistyksen puolesta lämpimät kiitokset erinomaisesta myötävaikutuksesta. Kiitän kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Kari Rimpiä hänen haudalla esittämistään muistosanoista. Erityiset kiitokset haluan osoittaa, myös vainajat siunanneille papeille, Rakuunasoittokunnalle ja Lappeenrannan Seudun Veteraanikuorolle.
Hyvät kuulijat. Entisen Neuvostoliiton alueelle ulottuvan suomalaisten sotavainajien muiston vaalimistyön perustana on yhteistyöstä toisen maailmansodan seurauksena Venäjällä kaatuneiden suomalaisten sotilaiden ja Suomessa kaatuneiden venäläisten sotilaiden muiston vaalimisessa vuonna 1992 Suomen ja Venäjän valtioiden kesken solmittu valtiosopimus. Sodan päättymisestä oli siten kulunut lähes 50 vuotta ennen kuin toiminta kävi mahdolliseksi.
Toiminta aloitettiin opetusministeriön johdolla. Käytännön operatiivinen toiminta haluttiin kuitenkin ajan mittaan siirtää ministeriötasolta pois. Niinpä sodassa kaatuneiden muiston vaalimiseksi sekä kadonneiden kohtaloita selvittämään perustettiin vuonna 1998 Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys. Yhdistyksen perustajina olivat veteraani- ja eräät niitä lähellä olevat kansalaisjärjestöt. Yhdistys huolehtii tehtäväkentästä, joka selvästi kuuluu valtiovallan hoidettaviin. Luonnollista onkin, että toimintaa rahoitetaan valtion varoin. Toivottavaa olisi, että suomalaisten korkea maanpuolustustahto heijastuisi toiminnan täytenä rahoituksena myös yhdistyksen toimialalle.
Muiston vaalimistyö on käytännössä käsittänyt ensinnäkin taistelukentälle jääneiden etsinnän pääasiassa luovutetulla alueella, mutta osittain laajemminkin Venäjän alueella, toisekseen kenttähautausmaiden paikallistamisen, kunnostamisen ja hoidon sekä muistomerkkien pystyttämisen kenttähautausmaille. Lisäksi yhdistys huolehtii mahdollisuuksiensa mukaan myös sodanaikaisten sotavankileirien alueille sotavankeudessa menehtyneiden suomalaisten sotilaiden muistoksi pystytetyistä muistomerkeistä Vologdan alueella Tsherepovetsissa, Pietarin alueella Hatsinassa, Kazakstanin tasavallassa Karagandassa, Niznij Novgorodin alueella Orangissa ja Jekateriburgin alueella Uralin takana Asbestin kaupungissa.
Niin kuin hyvin tiedetään, vakiintui viime sodissamme alkuvaiheen erilaisten käytäntöjen jälkeen kaatuneiden huollossa pääsäännöksi sankarivainajien kuljettaminen kotiseurakuntien multiin haudattaviksi. Kunnian kentille taistelumaastoon hautaaminen jäi poikkeukselliseksi.Vaikka kaatuneet pääsääntöisesti onnistuttiinkin siirtämään kotimaahan, jäi taistelutilanteissa kentälle haavoittuneina, kaatuneina ja kadonneina yli 10 000 - eräiden arvioiden mukaan jopa 13 000 sotilasta.
Jatkosodan alettua kuljetettiin takaisinvallatuilta alueilta löydetyt talvisodassa kentälle jääneet tunnistetut sankarivainajat kotiseuduilleen haudattaviksi. Tuntemattomiksi jääneet lähes 900 sankarivainajaa haudattiin talvisodan keskeisille taistelukentille Kollaalle, Summaan, Säkkijärvelle, Taipaleenjoelle, Viipuriin ja Äyräpäähän perustettuihin kenttähautausmaihin. Näiden samoin kuin kesän 1944 vetäytymistaisteluissa kiireisessä pakkotilanteessa perustetun Tuuloksen kenttähautausmaan hoidosta huolehtii Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys.
Vuonna 1993 järjestelmällisesti aloitetuissa vapaaehtoisvoimin toteutetuissa kentälle jääneiden etsinnöissä on löydetty ja Suomeen haudattaviksi tuotu 997 sankarivainajan jäänteet. Vainajista on noin 231 tunnistettu ja haudattu tai lähiaikoina haudataan kotiseurakuntiensa suku- ja sankarihautoihin eri puolille Suomea. Heidän kohtalotovereistaan vielä useat kymmenet odottavat Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella DNA-menetelmällä suoritettavaa mahdollista tunnistamistaan.
Tuntemattomille vainajille on järjestetty tämänpäiväisten hautajaisten kaltaisia sankarihautajaisia aiemmin täällä Lappeenrannassa seitsemän kertaa, kahdesti Joensuussa sekä Kajaanissa ja Helsingissä kerran kummassakin. Tämänkertaiset hautajaiset ovat siis kahdennettoista. Lappeenrantaan on aiemmin haudattu yhteensä lähes 550 etsinnöissä löydettyä tuntematonta sankarivainajaa.
Tänään olemme olleet todistamassa 54 etsinnöissä löydetyn tuntemattoman sotilaan siunaamista viimeiseen lepoon isänmaansa multiin. Heistä useimpien sotatie päättyi lopullisesti Taipaleen Terenttilässä, Peippolassa, Portinhoikassa, Talissa, Ihantalassa, Summassa, Sommeelta, Vuosalmella ja Kämärässä. Kaikki mainitsemani paikkoja, joissa suomalaista sotilaskuntoa on koeteltu ja joissa se on kunnialla kestänyt. Teemme ajatuksissamme kunniaa näille isänmaan puolesta kaikkensa antaneille miehille.
Viime kuussa Kouvolassa vietetyn Kansallisen Veteraanipäivän pääjuhlan tunnuksena olivat sanat Vapaus muistaa.
Hyvät kuulijat. Meillä on vapaus muistaa, että veteraaniemme tekojen vuoksi meillä on vapaana ja itsenäisenä kansana kiitollisuutta ja suurta kunnioitusta tuntien vapaus muistaa tänään haudattuja sankarivainajia.
