Puheenjohtaja, hallitusneuvos Pekka Pitkäsen puhe Honkanummen saksalaisella soitilashautausmaalla 16.6.2006.
Suomen kohtalo toisessa maailmansodassa ratkaistiin kesällä
1944 Neuvostoliiton strategisen hyökkäyksen suurtaisteluissa. Näissä
taisteluissa saavutetut torjuntavoitot varmistivat sen, että Suomi ei joutunut
ehdoitta antautumaan eikä tullut miehitetyksi.
Yksi näistä torjuntavoitoista saavutettiin Viipurinlahdella
heinäkuussa 1944. Neuvostoliiton Viipurinlahdelle keskittämän huomattavan
vahvan voimaryhmän tekemän hyökkäyksen torjuntaa edesauttoi osaltaan se, että
hyökkäystä oli suomalaisen viidennen armeijakunnan osana torjumassa silloisen
aseveljemme edustajana saksalainen 122. eli niin sanottu Greif divisioona.
Divisioona oli sijoitettu Viipurinlahden rintaman uhatuimmalle osalle, jolla se
8. ja 9. heinäkuuta torjui vihollisen vahvoin voimin suorittaman maihinnousuyrityksen.
Greif divisioonan joukoissa taisteluihin osallistui tuolloin
27 vuotias taistelupioneeri, ylikorpraali Alfred Richter. Hänen kohtalokseen
tuli kaatua Viipurinlahden raskaissa taisteluissa.
Veljeä ei jätetä – oli suomalaisten tunnettuna periaatteena
sotien aikana. Tätä periaatetta noudattaen ei myöskään aseveljeä jätetty.
Niinpä, kun suomalaiset vapaaehtoiset löysivät etsinnöissään vuonna 1997
Hannustiensaaresta saksalaisen sotilaan jäänteet, he kuljettivat ne Viipuriin
odottamaan jatkotoimenpiteitä. Pitkään oli epäselvää, miten saksalainen
osapuoli halusi asiassa edettävän, mutta nyt on päätökset tehty.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys on pitänyt
kunnia-asianaan, että Alfred Richterin maalliset jäänteet haudataan siunattuun
maahan. Niin ovat toivoneet myös jäänteet löytäneet vapaaehtoisetsijät, joiden
edustajat johtajansa Sotamuseon johtaja Markku Palokankaan johdolla ovat
halunneet tulla tekemään viimeistä palvelusta Alfred Richterille.
Alfred Richterin sotatie päättyy nyt tänne Honkanummen saksalaiselle sotilashautausmaalle.
