Puheenjohtaja, hallitusneuvos Pekka Pitkäsen
puhe sotavankeudessa kuolleiden suomalaisten sotilaiden
muistomerkillä Hatsinassa 29.8.2007.
Kunnioitettu Hatsinan kaupungin
edustaja, kunnioitetut
suomalaisen delegaation jäsenet
Talvisodassa ja jatkosodassa
silloisen Neuvostoliiton
alueelle taistelukentälle samoin kuin sotavankileirien
hautausmaille jääneiden
suomalaisten sotilaiden muiston vaaliminen konkreettisesti
kuolinpaikoilla oli
sotien jälkeen pitkään meille suomalaisille
mahdotonta. Vasta 1990- luvun
taitteeseen tultaessa tämä kävi
mahdolliseksi.
Muiston vaalimistyön
käynnistyminen perustui huomattavalta
osin entisten sotavankien aloitteellisuuteen. Heidän
perustamansa yhdistyksen,
Sotavangit ry:n aloitteet johtivat lopulta siihen, että
Neuvostoliitto vuoden
1989 lopulla antoi suostumuksensa muistomerkin pystyttämiseen
sotavankeudessa
kuolleiden suomalaisten sotilaiden muistoksi Tsherepovetsiin ja
Kazakstanin
Karagandaan.
Muistomerkit paljastettiin
sittemmin vuonna 1992
Tsherepovetsiin ja kaksi vuotta myöhemmin
Karagandaan. Kun suomalaisten sotilaiden joukkohautoja
tiedettiin olevan kaikkiaan 10:llä paikkakunnalla eri puolilla
Neuvostoliittoa,
niin hanke laajeni siten, että 10.11.1992 saatettiin
muistomerkki arvovaltaisen
kutsuvierasjoukon läsnä ollessa paljastaa
myös täällä Hatsinassa.
Luettelemieni
lisäksi vastaavat muistomerkit on myöhemmin
paljastettu myös Nizni Novgorodin
läheisyydessä Oranki- nimisellä
paikkakunnalla ja Jekaterinburgin alueella
Asbestin kaupungissa.
Muistomerkkien
pystyttäminen on vastavuoroista. Suomessa on
toisen maailmansodan päättymisestä alkaen
jatkuvasti huolehdittu
sotavankeudessa kuolleiden neuvostoliittolaisten sotilaiden muistoksi
Suomen
valtion toimesta pystytetyistä yli 70:stä
muistomerkistä.
Me suomalaiset annamme suuren
arvon sille, että
Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän
viranomaiset niin keskushallinnon kuin
paikallishallinnonkin tasolla ovat nyt jo lähes 20 vuoden ajan
suhtautuneet
ymmärtäväisesti ja
yhteistyöhaluisesti muistomerkkihankkeisiin. Niiden on
ymmärretty edistävän maittemme
välisten suhteiden myönteistä
kehitystä ja
osaltaan auttavan sotien repimien haavojen umpeutumista.
Sotavainajien muiston
vaalimistyö on jatkuvaa.
Yhteistyötahomme Venäjällä
luonnehtivat tätä jatkuvuutta onnistuneesti
käyttämällä
käsitemäärittelyä –
muiston ikuistaminen. Toiminta nojautuu
vahvasti Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän
federaation hallituksen
väliseen vuonna 1992 allekirjoitettuun valtiosopimukseen
yhteistyöstä toisen
maailmansodan seurauksena Venäjällä
kaatuneiden suomalaisten sotilaiden ja
Suomessa kaatuneiden venäläisten
(neuvostoliittolaisten) sotilaiden muiston
vaalimisessa. Sopimus mahdollistaa muistomerkkien
pystyttämisen ja omaisten
esteettömät vierailut niillä.
Lisäksi sopimus takaa muistomerkkien suojelun ja
loukkaamattomuuden. Tärkeänä osa-alueena
sopimus mahdollistaa kentälle
jääneiden jäänteiden
etsinnät suomalaisille Venäjän federaation
alueella ja
venäläisille Suomen alueella.
Arvoisa juhlaväki.
Suomalaisen delegaation puolesta haluan
lausua julki tyytyväisyyteni siitä, että
Hatsinan kaupungin edustaja on
halunnut osallistua tällä paikalla 15 vuotta seisseen
muistomerkin äärellä
pidettävään juhlatilaisuuteen.
Tämä
muistomerkki ja tämä tilaisuus ovat omiaan
todistamaan
siitä, että suomalaiset ja
venäläiset kulttuurikansoina
ymmärtävät
yhtäältä
sen, että sodat eivät ole niiden syytä,
joiden kohtaloksi on tullut kuolema
kaukana kotoa vieraalla maaperällä ja toisaalta sen,
että tällaisten
muistomerkkien tarkoituksena ei ole sotien ihannointi, vaan yksinomaan
niiden
uhrien muiston kunnioittaminen.
|