Etusivulle

Toiminta

Organisaatio

Etsinnät

Hautaus

Muistomerkit

Tiedotus

Tilastoja

Yhteistyötahoja

English

Hyvät kuulijat!

Kun Suomi joutui toisen maailmansodan pyörteisiin 65 vuotta sitten, meillä tehtiin kansainvälisesti ajatellen poikkeuksellinen päätös. Taistelukentällä kaatuneet sankarivainajat tuotiin haudattavaksi kotiin, omaan kirkkomaahan.

Kaatuneiden evakuoinnista pidettiin kiinni äärimmäisin ponnistuksin. Aina se ei kuitenkaan onnistunut, vaan raskaimmille taistelukentille jäi tuhansia kaatuneita. Epätietoisuus heidän kohtaloistaan painoi raskaana puolisoiden, äitien ja isien, siskojen ja veljien mieliä. Surutyön vuodet olivat heidän kohdallaan ehkä vielä kipeämpiä kuin niillä omaisilla, jotka saivat laskea rakkaansa kotikirkon sankarihautaan.

Lähes viisikymmentä vuotta sotien päättymisen jälkeen, vuonna 1992, Suomen ja Venäjän hallitukset sopivat kentälle jääneiden suomalaisten sotilaiden etsinnästä. Etsintöjen tuloksena Suomeen on tuotu jo noin 850 sotilaan jäänteet. Heistä noin 200 on tunnistettu ja haudattu tai lähiaikoina haudataan sankari- tai sukuhautoihin eri puolille Suomea. Nykyaikainen tutkimustekniikka on ollut suureksi avuksi vainajien tunnistamisessa. Monet perheet ovat saaneet vuosikymmenten epätietoisuuden jälkeen varmuuden rakkaansa kohtalosta.

Tuntemattomiksi jääneille sankarivainajille on aiemmin järjestetty yhteensä kymmenen kertaa valtakunnalliset sankarihautajaiset täällä Lappeenrannassa, Joensuussa, Kajaanissa ja Helsingissä.

Tänään olemme saattaneet haudan lepoon 46 tunnistamatta jääneen sotilaan maalliset jäänteet. Monet löytöpaikat ovat tuttuja talvi- ja jatkosodan suurten taisteluiden historiasta: Kollaa, Summa, Kuuterselkä, Tali-Ihantala. Tämä päivä jää varmasti meidän kaikkien mieliin muistutuksena siitä, miten kalliilla hinnalla isänmaan itsenäisyys ja vapaus on lunastettu.

Valtioneuvoston puolesta haluan kiittää Sotavainajien muiston vaalimisyhdistystä, joka on opetusministeriön jälkeen ja sen valtuuttamana vuodesta 1998 vastannut sotavainajien etsintätyöstä luovutetulla alueella. Erityisen kiitokset ansaitsevat vapaaehtoiset, jotka ovat tehneet varsinaiset etsintätyöt. Huomattakoon, että etsintöihin on osallistunut myös paikallisia asukkaita, ja myös Venäjän sotilasviranomaiset ovat auttaneet etsinnöissä.

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys huoltaa myös luovutetuille alueille jääneitä sankarihautausmaita, kenttähautausmaita ja yksittäisiä kenttähautoja. Niitäkin on päästy kunnostamaan vuoden 1992 valtiosopimuksen perusteella. Tämäkin kertoo kauniilla tavalla Suomen ja Venäjän suhteista tänään, 60 vuotta sodan päättymisen jälkeen.

Hyvät kuulijat!

Elämän lain mukaan veteraanien rivit harvenevat päivä päivältä. Meillä, sodan jälkeen syntyneillä on nyt velvollisuus huolehtia siitä, että veteraanien perintö siirtyy tuleville sukupolville.

Rakkaudella hoidetut sankarihautausmaat ovat näkyvä osa veteraanien perintöä. Ne ovat eläviä historiankirjoja, joita jokaisen sukupolven kannattaa lukea. Kevään uudet ylioppilaat ovat monilla paikkakunnilla käyneet lakkiaispäivänä sankarihaudoilla. Toivottavasti tämä perinne jatkuu myös tänä keväänä.

Mutta kaikkein tärkein osa veteraanien perinnöstä on kuitenkin se viesti, mitä pienet valkoiset arkut ovat tänään meille välittäneet. Näille sankarivainajille, tuntemattomille sotilaille, isänmaan vapaus oli niin arvokas asia, että he olivat valmiita uhraamaan sen puolesta kaikkensa. He olivat sotilasvalassa laulaneet lipullemme nuo peruuttamattoman vahvat sanat: "sinun puolestas elää ja kuolla, on halumme korkehin". Siinä on viesti, joka velvoittaa tänäkin päivänä meitä jokaista tekemään omalla paikallamme parhaamme isänmaan menestyksen hyväksi.vapautensa puolustajille tehdä.