Sodan- ja rauhanajan työn kuvaaja
Kuvanveistäjä Heikki Häiväoja sanoo pystyyn nostetun kiven olevan ikiaikainen tapa kertoa paikasta, jolla on erityinen merkitys. Sotavainajien muistomerkeillä kansakunta kunnioittaa suuria tapahtumiaan ja omaiset voivat hiljentyä muistamaan menetettyjä läheisiään.
Häiväoja kertoo lapsena koettujen kotirintaman tunnelmien olevan yhä muistissa ja vaikuttavan hänen veistostensa syntyyn. Kymmenvuotiaan pojan mielikuviin piirtyivät pysyvästi pommikoneiden heijastukset auringossa ja korkeat, kammottavat ja omalla tavallaan kauniitkin äänet. Myöhemmin Karjalan kannaksella taistelupaikkojen juoksuhautoja nähdessään, hän muistaa tunteneensa suurta kunnioitusta sodan miehiä kohtaan ja ihmetelleensä mistä ihmiset saivat voimia elämäänsä.
Muistomerkkien luomisesta löytyy yhtymäkohtia myös Heikki Häiväojan vuosien mittaiseen hautausmaakulttuurin harrastamiseen. Hänen ja hänen vaimonsa Brita Nickelsin kokoama näyttely "Viimeiset leposijamme" oli esillä Helsingin Tuomiokirkon kryptassa vuonna 1981.
Kuvanveistäjä Heikki
Häiväoja on suunnitellut noin sata mitalia