Alfred Richterin arkkua kantamassa on hänen
jäänteensä
löytäneen etsintäryhmän jäseniä.
Matti Hara
Ylikorpraalin
sotataival päättyi Honkanummelle
Kuusikymmentä
vuotta sitten saksalainen ylikorpraali Alfred
Richter ei voinut kuvitella, että hänet haudataan
Suomeen ja varsin juhlallisin
menoin. Näin
kuitenkin tapahtui. Ylikorpraali
Richterille pidettiin 16.6.2006
sotilaalliset hautajaiset Honkanummen saksalaisella hautausmaalla.
Monien vaiheiden
jälkeen hänet laskettiin
kauniin kesäsään vallitessa haudan lepoon.
Kunnialaukauksia
ei ammuttu, mutta Suomessa
laivastovierailulla olleelta fregatti Bremeniltä oli
kunniavartio.
Virallisia
saattajia oli Saksan Liittotasavallan
Suurlähetystöstä ja Sotavainajien muiston
vaalimisyhdistyksen
hallituksesta. Tilaisuuteen
oli
saapunut myös kenttäpiispa Hannu Niskanen ja
Helsingin sotilasläänin
esikunnasta esikuntapäällikkö eversti Pekka
Holopainen. Mukana saattoväessä oli
myös suomalaisia sotavainajien
vapaaehtoisetsijöitä, jotka yhdeksän vuotta
sitten löysivät Richterin jäänteet.
Saksan
Liittotasavallan sotilasasiamies everstiluutnantti
Helmut Gebers ja Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen
puheenjohtaja, hallitusneuvos
Pekka Pitkänen esittivät tilaisuudessa alkusanat. Pastori Martin
Röker Helsingin saksalaisesta seurakunnasta
toimitti vainajan siunaamisen.
Sotavainajien
muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja
hallitusneuvos Pekka Pitkänen mainitsi avaussanoissaan:
”Suomalaisen
viidennen armeijakunnan osana oli hyökkäystä
torjumassa silloisen aseveljemme edustajana saksalainen 122. eli niin
sanottu
Greif divisioona. Divisioona
oli
sijoitettu Viipurinlahden uhatuimmalle osalle, jolla se 8. ja 9.
heinäkuuta torjui
vihollisen vahvoin voimin suorittaman maihinnousuyrityksen. Greif divisioonan
joukoissa taisteluihin
osallistui tuolloin 27-vuotias taistelupioneeri, ylikorpraali Alfred
Richter. Hänen
kohtalokseen oli kaatua Viipurinlahden
raskaissa taisteluissa.”
Sotamuseon
johtaja Markku Palokangas toimi vuonna 1997
vapaaehtoisetsijöiden ryhmänjohtajana:
”Olimme
Viipurinlahdella etsimässä Hannustiensaareen
tehdyssä vastaiskussa kaatunutta suomalaista tykistön
tulenjohtajaa luutnantti
P-E Ståhlea. Mukana
meillä oli Ståhlen
taistelulähetti Pentti Pasonen, joka opasti meidät
Hannustiensaaren
eteläisimpään kärkeen ja
löysi paikan. Etsintäryhmämme
suoritti
kaivauksen. Pian tulivat esille vainajan
jäänteet. Niiden joukossa oli
myös saksalainen
kypärä ja muuta sotilaan
tarpeistoon kuuluvia varusteita sekä tuntolevy, josta ei
suoralta kädeltä
voinut päätellä
henkilöllisyyttä. Päätimme
ottaa löydetyt
vainajan jäänteet mukaamme ja veimme ne
Viipuriin, jossa luterilaisen kirkon, Pietari Paavalin kirkon,
yhteydessä on
vuosia ollut sotavainajien kokoamis- ja esitunnistamispaikka.”
Palokangas ja
ryhmän jäsenet tiesivät, että
saaren
taisteluissa oli mukana saksalaisia ja pitivät lähes
varmana, että kyseessä oli
saksalainen kaatunut, eikä luutnantti Ståhle.
Varmuuden vuoksi he
päättivät kuitenkin ottaa vainajan
jäänteet
haltuun. Kun
Suomessa
keskusrikospoliisin kriminaalilaboratoriossa oli tutkittu vainajan,
silloin
lopullisesti vasta selvisi, että kysymyksessä on
saksalainen vainaja.
”Kun
selvisi, että kysymyksessä oleva vainaja on
saksalainen, otettiin ”asetietä” yhteys
Helsingissä asuvaan Saksan Suomessa
aiemmin toimineeseen sotilasasiamieheen eversti Martin Kirsteiniin,
joka
keväällä 1998 sai vastauksen saksalaisten
sotavainajien asioita hoitavalta
organisaatiolta, Volksbund Deutsche
Kriegsgräberfürsorgenilta. Vainaja
on Leipzigissä 1.10.1916 syntynyt
Alfred Richter, joka kaatui Hannustiensaarella 14.7.1944.
Kevään
1998 jälkeen vuosiin ei tapahtunut
mitään merkittävää
edistystä asiassa. Vasta viime
marraskuussa kuulin, että
Richter on suomalaisten
sotavainajien matkassa tuotu Suomeen, jatkoi Palokangas.
Saksalaiset ja
suomalaiset suhtautuvat eri tavoilla
Saksalaisten
viivyttelyn ymmärtää, koska heillä
oli
käymissään sodissa ollut tapana haudata
vainajansa ns. kunnian kentille. Näitä
kenttähautausmaita saksalaisilla on
monissa paikoissa eri puolilla maailmaa. Tunnetuin
saksalaisten kenttähautausmaa
Suomessa sijaitsee Rovaniemen
keskustasta noin 18 km:n päässä
Norvajärvellä, jonne on haudattu 2500
saksalaista Lapin sodassa kaatunutta vainajaa. Toinen tunnettu
saksalaisten
kenttähautausmaa on Vantaan Honkanummella, josta pari sataa
saksalaista on
saanut hautapaikan tai muistosijan.
Suomalaisillakin
on itärajan takana useita
kenttähautausmaita. Niihin
haudattiin
ne sotavainajat, joita ei kiivaiden sotatoimien johdosta kyetty
kuljettamaan
Suomeen. Monet
saivat sieltä viimeisen
leposijansa. Sotavainajien
vaalimisyhdistys on vieläkin mukana
etsinnöissä ja mikäli vainaja tunnistetaan,
hänet toimitetaan kotikuntansa kirkkomaahan. Tunnistamattomat
siunataan maan lepoon keskitetysti
valtakunnallisissa
sankarihautajaisissa. Keskeisimpänä
pitopaikkana on ollut Lappeenrannan sankarihautausmaa.
Alfred suomeen
Sotavainajien
muiston vaalimisyhdistys suoritti marraskuussa
2005 sotavainajien noutomatkan Viipuriin. Kotimaahan
kuljetettiin 46 sodissamme kaatunutta
vainajaa ja mukaan
otettiin myös Alfred Richter. Runsaan
puolen vuoden aikana on oltu yhteydessä sekä Saksan
täkäläiseen
lähetystöön
että Saksassa saksalaisten sotavainajien asioita hoitavaan
organisaatioon,
jonka edustaja eversti evp.
Gunther Fleckensteinin piti
tulla Suomeen huhtikuun lopulla. Hänen
Suomen matkansa peruuntui, mutta hän oli ollut
yhteydessä Saksan
suurlähetystöön Helsingissä.
Kun Saksasta ei
vieläkään löytynyt
yhtään omaista tai
sukulaista, päädyttiin Alfred Richterin hautaamiseen
Suomeen. Tämä
katsottiin järkevimmäksi ratkaisuksi,
ja Saksan laivastovierailu oli mitä sopivin ajankohta.
Millainen
ihminen Alfred Richter oli ja millaisten
elämänvaiheiden jälkeen hän joutui
siihen paikkaan, josta Markku Palokangas
etsijöineen hänet löysi, vaikka
siinä paikassa olisi pitänyt olla suomalainen
luutnanttivainaja? Ratkeaako tämä arvoitus?
Ainakin tästä olisi aihetta
erilaiselle sotakirjalle ja tutkivalle
journalismille.
Artikkeli on julkaistu vuonna 2006 useissa veteraanien
lehdissä.