Matti Hara
Emme unohda
Sotavainajien muiston
vaalimisyhdistys suoritti 3.-9.8.2008 tarkastus- ja
muistokäynnit Venäjällä
Vologdan alueella Tsherepovetsissa, Niznij Novgorodin alueella
Orankissa ja
Leningradin alueella Hatsinassa sijaitsevilla sotavankeudessa
menehtyneiden
suomalaisten sotilaiden muistoksi pystytetyillä
muistomerkeillä.
Matkalle
osallistuivat Pekka
Pitkänen, Pentti Lehtimäki ja Markku Kiikka
Sotavainajien muiston
vaalimisyhdistyksestä, Matti Hara Sotainvalidien
Veljesliitosta, Finn-Göran
Wennström, Markku Seppä ja Jaakko Valve Suomen
Sotaveteraaniliitosta, Sulo
Leivo ja Reino Toivio Rintamaveteraaniliitosta, Aulis Harju
Kaatuneitten
Omaisten Liitosta, Ahti Sirkiä ja Eino Ketola Kaatuneiden
Muistosäätiöstä,
Peter Küttner
Sotavahinkosäätiöstä ja Pertti
Suominen Tammenlehvän
Perinneliitosta. Sotahistorian asiantuntijana ja tulkkina matkalla
toimi
Carl-Fredrik Geust.
Tsherepovetsissa
seurueella oli
tilaisuus keskusteluihin kaupunginhallinnon ulkomaanosaston johtajan
Dmitry V.
Danilichevin ja hänen kohdakkoin tulevan seuraajansa Sergei S.
Beljajevin
kanssa, jotka molemmat myös osallistuivat
muistomerkillä pidettyyn
pienimuotoiseen muistotilaisuuteen. Muistosanat muistomerkillä
lausui
puheenjohtaja Pekka Pitkänen, joka myös laski
kukkalaitteen muistomerkille
seurassaan varapuheenjohtaja Pentti Lehtimäki ja tulkki
Carl-Fredrik Geust.
Rovasti Aulis Harju piti paikalla hartaustilaisuuden.
Niznij
Novgorodissa Sotavainajien
muiston vaalimisyhdistyksen edustajat neuvottelivat alueen
kansainvälisten,
ulkomaantalouden ja kansainvälisten suhteiden komitean
johtajan sijaisen Igor
A. Gadalovin ja alueen kansainvälisten ulkoisten ja
paikallisten suhteiden
komitean kansainvälisen yhteistyön osaston johtajan,
tohtori Olga Yu. Gusevan
kanssa. Erinomaista apua yhteyksien saamisessa aluehallintoon ja
opastuksessa
niin Nizhnij Novgorodissa kuin Orankissakin saatiin Inkerin Liiton
Niznij
Novgorodin osaston puheenjohtajalta Vladimir Hukalta.
Ennen
hautausmaalla käyntiä
tutustuttiin Orankin luostariin, joka sodan aikana kuului vankileiriin.
Tilaisuuteen
osallistuivat suomalaisdelegaation lisäksi Bogorodskin alueen
hallinnon
päällikön sijainen Vera Viktorovna
Mamyshkina, Orankin kylän hallinnon
päällikkö Vera Viktorovna Shlemina, Niznij
Novgorodin evankelis-luterilaisen
seurakunnan pastori Jaroslav Boychenko sekä ortodoksipappi
isä Mihail, hänkin
Niznij Novgorodista.
Orankissa
vankileirillä
menehtyneiden muistotilaisuus hauta-alueella oli samankaltainen kuin
Tsherepovetsissa. Puheenjohtaja Pitkänen lausui muistosanat ja
laski
kukkalaitteen seurassaan varapuheenjohtaja Lehtimäki ja
sotiemme veteraanien
edustaja Sulo Leivo.
Hartaustilaisuuden
piti
poikkeuksellisesti Niznij Novgorodin evankelis-luterilaisen seurakunnan
pastori
Jaroslav Boychenko venäjäksi. Muistopuheessa
Boychenko mainitsi mm. seuraavaa:
"Me olemme
kokoontuneet tänne
kumartaaksemme Jumalaa ja muistaaksemme kaikkia vuosina 1942-43
menehtyneitä ja
Jumalan rauhan löytäneitä Suomen
kansalaisia.Huolimatta siitä, että näiden
veljiemme maallinen elämä oli hyvin lyhyt, vanhin
menehtyneistä oli vain
42-vuotias ja nuorin - 20-vuotias, me kiitämme Jumalaa
siitä, että Hän
lahjoitti heille maallisen elämän...
Meidän
elämämme salaisuus on
Jumalassa, Hän meidät on luonut ja johtaa
meitä. Me kiitämme Jumalaa, että
Hän
lahjoitti noina traagisina raskaina sotavuosina
elämästä poistuneille
suomalaisille sotilaille uskoa,
kärsivällisyyttä ja toivoa...
Me
tiedämme, että kuolemaa ei ole,
että ihminen elää ikuisesti, että
ihmiset on Jumalan tahdosta tarkoitettu
ikuiseen elämään. Me todistamme koko
maailmalle Kristuksesta, joka voitti
kuoleman.
Me uskomme
kanssanne, että kaikki
täällä lepäävät
sotilaat ovat nousseet Jumalan luokse rauhaan ja iloon, sillä
olemme varmoja, kuten apostoli Paavali, "ettei kuolema eikä
elämä, ei
enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä
tulevaiset, ei voimat, ei korkeus
eikä syvyys, eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka
on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."(Room.
8:37-39).
Eikä
mikään ihmiselämä ole
jättämättä jälkeä
maan päälle. Kaikkien tänne haudattujen
jälkeen on jäänyt
varmaankin vielä veljiä ja sisaria, lapsia, -
läheistensä ja omaistensa elävät
muistot sodassa kaatuneista." Ja Jumala on pyyhkivä pois
kaikki kyyneleet
heidän silmistänsä, eikä kuolemaa
ole enää oleva, eikä murhetta eikä
parkua
eikä kipua ole enää oleva, sillä
kaikki entinen on mennyt." (Ilm. 21:4).
Me kadotamme
toinen toisemme
ainoastaan lyhyeksi ajaksi, voidaksemme uudestaan tavata toisemme
ikuisuudessa.
Näin lupaa meille Jumalan Sana. Ikuinen muisto heille!
Muistelkaamme heitä,
veljet, hetken hiljaisuudella.
Me
jättäydymme Sinun Poikasi
Jeesuksen Kristuksen huomaan, joka on ylösnousemus ja
elämä. Aamen."
Paluumatkalla
kotimaahan käytiin
Hatsinassa, jossa tarkastuskohteena oli muistomerkkialueen
kokonaisilmeen
kohentamiseksi kuluvan kesäkauden aikana tehty
laatoitustyö. Lopputulosta
pidettiin kokonaisuutena onnistuneena.
Matka tehtiin
linja-autolla ja
ajokilometrejä kertyi 3500. Suomalaisseurue sai kaikissa
käyntikohteissaan
ystävällisen vastaanoton. Yhteisesti voitiin todeta
matkan tarkoitus
saavutetuksi.
Artikkeli on julkaistu
Sotaveteraanilehdessä vuonna 2008.
